Päk in tö pisnes

Täällä sitä ollaan taas.

Mulla on viime aikoina ollut kolme ongelmaa:
1) En osaa kirjoittaa ajatuksiani sanoiksi.
2) En osaa ottaa hienoja kuvia. (Puhelimella siis, koska ihan niinku mä jotain kameraa kaivaisin esiin joskus oikeesti...)
3) En osaa käyttää tietokonetta Safaria ja Netflixiä enempää.

Ja loogisen päättelykykyni avulla tulin sellaiseen lopputulokseen, että ehkä tämän blogin avulla voisin olla taas kolme ongelmaa murheettomampi. Avautumalla kerran puolessa vuodessa tänne koulustressistä. No mutta eikös se ollut, että yrittänyttä ei laiteta...

Tosta valokuvaamisesta voisin ihan vain sen sanoa, että yllä olevat kuvat on loistava merkki valokuvaustaidon syvästä ikijäästä. Tänään lompsiessani bussipysäkille kääntelin päätäni pöllön tavoin ja yritin epätoivoisesti pälyillä, ettei kukaan vaan vahingossakaan näe mua ottamassa niitä ainaisia syksykuvia. Hei c'moon syksy onhan joka vuosi, ei sitä aina tartteis valokuvata. Silti oli nyt kuitenkin hieno syysaurinko ja -puusto saatava edes parin otoksen verran mun sähköiseen muistiin eli puhelimeeni. MUTTA. Ylemmästä kuvasta ehkä suurennuslasin kanssa näkee suojatien, jonka kohdalla on bussipysäkki. Siellä oli  mummo mustissa vaatteissa odottamassa kyytiään.

Ja niinku mä luulin, että olin yksin... Mutta se mummo näki.


Ps. Mitä tää on. Oon näemmä niin peloissani paluusta blogin äärelle, että iho on kananlihalla. Ei hyvä. Ei yhtään hyvä.
Pss. Vanhat postaukset tulee takaisin, jos tulee. Kuvien kanssa legendaarisia teknisiä ongelmia.