Moi ja moimoi

On asioita, joihin tulee käytettyä energiaansa, vaikka ne ei niin hyödyllisiä oliskaan.
On asioita, joihin pitäisi käyttää enemmän energiaa, kuin tulee käytetyksi.
On asioita, joihin haluaisi käyttää enemmän energiaa, mutta muuttuja x sen estää.

Tää blogi on tällä hetkellä tollanen kolmannen kohdan asia. Postasin viimeksi itsenäisyyspäivänä. Siitäkin on kohta jo miltei kuukausi. Postausten kirjottaminen ja sen terapeuttisuus on kaihertanut mieltä. Halu olisi kova. Priorisointi tällä hetkellä ajaa nyt kuitenkin sellaiseen tilanteeseen, että aikaa ei ole kaikille jakaa.

Mulla on parhaillani menossa yks prosessi, jos sitä sellaiseksi voi kutsua. Se syö aikaa ja jaksamista. Sen eteen pitää kirjoittaa, pohtia, miettiä, kattoa maailmaa uudessa valossa.  Sen lisäksi on muu elämä. Kyse ei ole siitä, ettenkö blogiin haluaisi aikaani käyttää. Ei suinkaan. Mä vaan haluan sen, mitä blogin eteen saisin aikaiseksi, käyttää siihen toiseen juttuun. Se prosessi tuli ja kiilasi blogin eteen. Mulla olisi itseasiassa tällä hetkellä suuri halu panostaa tänne. Tämän mystisen prosessin todellinen laita ei tänne kuitenkaan tule levitettäväksi ikinä. Tällä hetkellä se vie niin ison osan mun ajatuksista, että olisi mahdotonta kirjoittaa blogia samaan aikaan.

Selityksiä, selityksiä.

Jos täällä kukaan edes hiippailee koskaan mitään lukemassa, niin olkoon tää teille ilmoitus.  Blogin talviuniaika alkaa. Voin melkein vannoa, että paluu (jossain muodossa edes) on tulevaisuudessa luvassa. Saa vain nähdä milloin. Tämän prosessin jälkeen, luulisin.

Muutoksen tuulet

valo on siellä missä sinä et
toimit kuin ohjelmoitu robotti
pääsi on täynnä ajatuksia

yhtäkkiä se vain kävi
pysähdyit, jämähdit
tajusit maailman raakuuden

kulje siis eteenpäin
pidä pääsi pystyssä
elämäsi on ainutlaatuinen

murehtiminen on turhaa
onnellisuus on elinehto
iloitseminen on silti vaikeaa

ihmiset eivät ole vihollisiasi
he ovat lajitoveritasi
kunnioita heitä rakkaudella

ole oma itsesi

Muutos on väistämätön. Sitä on tapahtunut yllä olevista kuvista tähän päivään. Sitä tulee vielä jatkossakin tapahtumaan. Olen vielä nuori ja maailma on avoinna. Tällä hetkellä elämäni on kovin tasapaksua lukioarkea, mutta kyllä se muutos jonkin nurkan takana odottaa. Se tulee kun aika on oikea. Klisee tai ei. Mielenkiinnolla odotan, mitä elämällä on tarjota.