Jo joutui armas aika ja joulu suloinen

Joulu. En tiedä mitä sanoa. Ei kai mitään. Se tuli, oli ja meni. Ei mitään sen kummosempaa. Fiilikset oli oudot. Joulumieli kadoksissa ja muutenki turha häsääminen kaiken ympärillä raivostuttavaa. Tykkään kyllä joulusta, ainakin periaatteessa, mutta tänä vuonna se ei vaan napannu. Lumi ei kyllä ole se juttu, jota kaipaan. Ei todellakaan. Plussakeli on paras asia. En kaipaa yhtään lunta saatika jäisiä kävelyteitä. Enemmän kaipaan lapsuuden huolettomuutta joulussa. Mun puolesta jouluna voitais syödä vaikka keittoa. Kuhan ei tartti häsätä niin paljoa. Tai onhan se kiva viettää joulua siistissä kodissa, mutta se touhotus siivoamisen ympärillä on järkyttävää. Eikö voitas vaan olla?

Seuraavaksi vuorossa onkin uuden vuoden pirskeet, jotka neki suorastaa raivostuttavia. Poks, poks, poks. Rahaa ammutaan taivaalle. Ihmiset on älyttömässä jurrissa ja tekee tyhmyyksiä. Sekö sitte on hienoa? Itellä on suunnitelmissa mennä kaverin luokse parin muun kaverin kanssa. Ei, ei oo luvassa mitään teinikännejä, vaan mukavaa yhdessä oloa, hauskoja juttuja ja paljon naurua.

Seittemäs päivä alkaa koulu. Vasta. Oon odottanu koko pitkän syksyn joululomaa ja rentoutumista. Nyt mua pelottaa koko loma. Se, ettei oo mitään varsinaista tekemistä. Ja se, että mä oon yksin ja vielä lisäks kotona. Huomenna aion kuitenki mennä kirjastoon. Lainaan sieltä kasan kirjoja ja tuun kotiin uppoutumaan niiden juonikiemuroihin. Ehkä en oo niin yksin, kun siirrän itteni ajatukissa osaksi kirjojen tarinoita ja juonia. Joululomalla kuuluu lukea kirjoja. Ja paljon.

✍✍✍

Tadaa. Tein kerran kuviksessa taulun. Ja otin kerran yöllä yheltä kuvia jalustan ja itselaukasimen kanssa.

Oon aina tykänny piirtää ja tehä kaikkea käsillä. Mun ollessa pieni oli neuvolantäti sanonu äitille, ettei niin pienten kuulunu piirtää, vaikka se olikin mun lempipuuhaa sillon. Sitä en sano, että hyvä olisin piirtämään, mutta ainaki tykkään siitä. Oonhan ollu 8 ja ½ vuotta kuviksessaki, peruskursseilla viis vuotta, tekstiilityöpajassa kaks ja puol vuotta ja grafiikka&maalauksessa nyt vuoden.

Toi jälkimmäisessä kuvassa oleva lainaus pätee vähän kaikkeen mitä tekee. Mitä enemmän sulla on tietotaitoa tehä jotain, sitä vaikeemmaks homma muuttuu. Kai siinä sitte ite näkee omat virheet turhankin helposti ja haluttuun lopputulokseen yritetään päästä oikeaoppisella tavalla. Vaikka toinen on helpompi, mutta teorian mukaan väärä.

ps. Mitä teen mun hiuksille? Houkuttelis leikkauttaa yli 20 cm pois, mut en tiiä uskallanko, koska en tiiä miten mun taipusat hiukset tykkäis siitä.

Soutaa ja huopaa

Viime aikoina en oo tehny mitään. Tai siis oon, mutta tuntuu, etten olis. Koulu on tältä syksyltä pulkassa, ens viikolla on enää tet ja joulujuhla. Oon koko ajan hirvittävän stressaantunu, vaikka ei periaatteessa oo mitään tarvetta stressata, mutta mä näköjään kehitän kärpäsestäkin härkäsen. Ja ainiin enää yheksän päivää jouluun. Käsittämättömän vähän. Ei kyllä yhtään kiinnostais (sekään), mutta kaipa se omalla vauhdilla taas menee. Joulujutuista en kyllä jaksa stressata, se tästä vielä puuttuiski.

Päätin vaihtaa nimen ja osotteen takasin vanhaan, koska se tuntu hyvältä ajatukselta. Paremmalta ku jatkaminen viikon vanhassa blogissa, jonka loin jossakin hullun puuskassa. En jaksanu alottaa puhtaalta pöydältä. Oikeesti. En jaksanu. Kerrassaan kummallista, että mä en alota mielellään puhtaalta pöydältä. Mutta joo, lisäilin myös noita kuvia tuohon sivupalkkiin ja nyt siitä tuli ainaki omasta mielestä mukavan yhtenäinen.

Nyt on kyllä pakko mennä nukkumaan, ku ei ajatus kulje ja huomenna pitää mennä kuuntelemaan kauneimpia joululauluja, koska olenhan lupautunu sinne kolehtia keräämään.

Toivottavasti kuulette musta taas mahdollisimman pian. Toivottavasti nyt jaksan ryhdistäytyä bloggaamisen(kin) osalta, sillä tästä mä oikeesti pidän!