Ohi

Olo on tyhjä, mutta onnellinen.

Ysijuhla on ohi.
Juhlastressi on ohi.
Juonnot on juonnettu.

Puhe on pidetty onnistuneesti.
Nautin esiintymisestä ja siitä hetkestä.
Vaikka sillon sydän hakkasikin ja kovaa.
Puheesta jäi hyvä fiilis (toivottavasti myös muillekin).
Ihmiset jopa ymmärsi nauraa oikeissa kohdissa.

Opettajille on kiitoskukat jaettu.
Luokanvalvojaakin on muistettu.

Kevätjuhla on lauantaina.

Huomenna alkaa TET mulla kesätyöt.
Ensimmäistä kertaa on oikeesti töissä.
Pelottaa.
Entä, jos kohta tajuanki, että kesä on jo ohi.
Niin kauan sitä ootin.

Muutos on väistämätön.
Muutos on pelottava.

Tuntuu, että oon kasvanut henkisesti kevään aikana paljon.

Tätä hetkeä on odotettu

Viimeset kokeet on ohi. Viimeset esitelmät on pidetty. Viimeset projektit on palautettu. Vapauttava fiilis on vallanut tilan stressiltä. Nyt on aikaa tehdä mitä huvittaa. Koulua on enää neljä päivää. Perjantaina on ysien juhla. Allekirjoittanut on saattanut lupautua juontajaksi ja puheenpitäjäksi ysien juhlaan. Tosin onneksi kummassakin hommassa mulla on pari. Sitten alkaa tet. Tai mun tapauksessa oikeastaan kesätyöt. Ja saman viikon lauantaina vihdoin peruskoulun tärkein todistus on mun.

Rakastan Suomen luontoa kesäisin.

Mä oon tässä vähä ajatellu, että...

Mä en halua ajatella, että mun pitäisi olla jonkinlainen.
Mä en halua ajatella, että mä en saisi olla jonkinlainen.
Mä nautin hiljaisuudesta.
Mä arvostan luontoa ja haluan suojella sitä.
Mä uskon yksilön onneen.
Mä olisin kasvissyöjä, jos tietäisin siitä tarpeeksi.
Mä pelkään maailmaa.
Mä en uskalla.
Mä haluaisin ottaa maailman avosylin vastaan.
Mä näen itsekkyydessä jotain hellyttävää, mutta samalla se raivostuttaa.
Mä haluaisin toimia vapaaehtoisena, kaukana ja lähellä.
Mä haluaisin auttaa köyhiä.
Mä haluaisin opettaa köyhiä.
Mä tunnen olevani sekä isän ja äidin sukujen puolelta musta lammas.
Mä koen olevani taiteilijasielu.
Mutta mä oon liian perfektionisti.
Mä haluan olla hyvä tytär, sisko, lapsenlapsi, kaveri, ystävä ja ihminen.
Mä oon kuitenkin vain ihminen.
Mä en haluaisi olla itsekäs.
Mä haluaisin ajatella ensin muita, sitten vasta itseäni.
Kuitenkin mä kirjoitan koko ajan, että mä mä mä mä mä mä.
Mitä tästä sitten pitäisi sanoa?

Pysähtynyt hetki

tunnen itteni erakoks
en omista elämää
sosiaalisuudesta puhumattakaan
ja mun elämä
(jos sellanen silti sattuu olemaan)
on koulu

kohta alkaa kauan odotettu
kesäloma
eli työt
sitte mun elämä
on työ ja uni
surullista

mun tekstiin ei mahu ees pisteitä
koska en voi lopettaa lauseita
koska en tiiä pitäiskö lisätä jotain
koska piste ilmottaa,
että
tää oli tässä
ja
mennään seuraavaan

johonki väliin mahtuu silti some
emmä siellä mitään ääntä pidä
kuhan seurailen sivusta
oon addiktoitunu
jokanen app on päivitettävä
vähintään kahen tunnin välein
päiväki erossa on liikaa

pitäisköhän tehä asioille jotain

oon nörtti
______________________
nörtti

1. (arkikieltä) nahjus, nynny, nössö.

2. hyypiö, hiippari.

3. (tietotekniikan) innokas harrastaja, friikki.

‾‾‾‾‾‾‾‾‾‾‾‾‾‾‾‾‾‾‾‾‾‾‾‾‾‾‾‾‾‾‾‾‾‾‾
onko siinä jotain pahaa