Huiputtamista

Haluan oppia kirjoittamaan. Luomaan eheitä tekstikokonaisuuksia ja tuomaan ajatukset paperille sellaisina, kuin ne mielessänikin pyörii. Tahdon näyttää ihmisille, millaisena koen ja näen maailman. Mutta se ei ole helppoa, ei sitten alkuunkaan ja mikä pahinta se vaatii runsasta harjoittelua. Paljon lukemista ja muiden virheistä oppimista. Paljon kirjoittamista ja omista virheistä oppimista. Kirjoittamisen harjoittelu kun ei missään vaiheessa saa olla toisten onnistumisten kopiointia. Pitää tehdä jotakin omaa.

Kirjoittamisen harjoittelu on käynnissä. Aineistoesseen pohjateksti lojuu pöydällä. Kynä on ollut kädessä ja ajatuksia on jo kirjattu ylös. Itse kirjoittamisen aloittaminen on kuitenkin hankalaa. Mitä mieltä oikeastaan edes olen esseen aiheesta, huippuosaamisesta ja keskinkertaisuudesta. Miten saan ajatukseni ilmaistua, kuten haluan. Mitä uskallan sanoa ja olla sanomatta aiheesta.

Lukio on vienyt luku- ja kirjoittamisintoni, jotka vielä oman käsityksen mukaan omistin ennen kolme vuotista opintourakkaa. Haluaisin lukea ja kirjoittaa enemmän, mutta voi kuinka usein se jää vain konditionaalin tasolle nousematta koskaan aktiiviseksi tekemiseksi.

Elämä on tällä hetkellä täynnä kaikkea. Kirjaimellisesti kaikkea. Pää ei meinaa enää pysyä mukana ja elämä ilman kalenteria olisi vain Netflixin tuijottamista. Ilman kalenteria en nimittäin muistaisi tehdä mitään tai mennä minnekään. Pienenä ajatuksena päässä jyskyttää, että voisiko blogi olla se paikka, jossa harjoittelen kirjoittamista, pienissä paloissa, mutta säännöllisesti.

Ja taas tämä meni vain luettelemiseksi, mitä tältä blogilta haluan.

Kuvat on jo jonkin ajan takaa. Ne tuovat hymyn huulille. Vaikka tänään kirjoitan aineistoesseetä, huomenna koulun jälkeen perehdyn paloturvallisuuteen ja ylihuomenna pänttään englannin sanoja, on elämäni aika lystiä juuri nyt. Syy, miksi jaksan jankata asiasta blogissa joka postauksessa, on melko yksinkertainen. En sitä muuten väsymykseni keskellä muista, vaikka todellakin pitäisi.

Nyt taisin jo saada kirjoittamisen ideasta sen verran kiinni, että kaksi sivua huippuosaamisesta luonnistunee.

pieni pala unelmoinnista

Muistakaa tavoitella unelmianne.

Ne eivät välttämättä toteudu.

Mutta voitte löytää itsenne tilanteesta,

josta ette osannut edes unelmoida.

Nuo itse kirjoittamani sanat viime kerrasta jäivät pyörimään mieleeni. Mikä on merkitys sanojen takaa? Miten nuo sanat heijastelevat omaa elämääni? Mitä halusin ja mitä sain?

Olen pikkupaikkakunnan kasvatti, joka haaveili koko yläasteen ajan lukiosta Helsingissä. Halusin monen moneen Helsingin lukioista vuorotellen. Ajattelin, että on päästävä  p o i s. Naiivisti ajattelin, että lähtiessä karkuun pääsen ongelmianikin karkuun.  Kaksi tuntia bussissa päivittäin ja aikaiset aamuherätykset eivät huolettaneet, kunhan vaan pääsisi  p o i s. En uskonut opon puheita siitä, että viereinen lukiokin olisi hyvä. Halusin  p o i s.

Ennen yhteishakua kävi kuitenkin niin, että tutustuin uusiin ihmisiin omalta paikkakunnalta. Uudet kaverini olivat eri koulusta kuin minä ja menossa juuri siihen lähilukioon, joka oli suurin painajaiseni. Siitä se ajatus kuitenkin sitten alkoi kasvaa. Halusin samaan kouluun kuin kaverini. Yhteishaun kolkuttaessa ovelle päätös oli tehty. Puolentoista kilometrin koulumatka kasvoi 50 kilometrin sijasta alle 50 metrillä. En hakenut Helsinkiin vaan käymäni yläasteen kanssa samassa kiinteistössä toimivaan lukioon.

Aina toitotetaan, että ikinä ei kannata valita samoja valintoja kuin kaverit, mikäli ei itse ole varma haluavansa samaa. Minä tein valintani kavereiden vanavedessä ja se oli yksi parhaista päätöksistäni. Rakensin kaksi ja puoli vuotta unelmaa hienosta lukiosta, mutta sain viime metreillä tehdyn päätöksen myötä parempaa – hyvän koulun ja hienoja kavereita.

Lukio on rankka koulu, sitä ei pääse yli tai ympäri. Yli ysin keskiarvo ja melkein täydet palkit jokaisessa jaksossa eivät ole aina olleet helppoja nakkeja. Huonoja päiviä on ollut, huonoja viikkojakin on ollut. En elä pelkässä onnessa ja autuudessa, mutta olen tyytyväinen. Valintani osui kohdalleen. Sain niin paljon enemmän, kuin pelkän hienon koulun.




Aina ne omat päätökset eivät ole viisaimpia, vaan kannattaa kuunnella muita.

Tämän hetkisessä elämässäni on koulun lisäksi paljon hyviä ja ihania asioita. Niistä lisää myöhemmin. Nyt keskityn kuitenkin kouluun ja huomiseen FY5-kokeeseen. – Onneksi on MAOL.

hetkittäin ja osittain olen täällä

Haluaisin jakaa elämääni.

Kertoa tulevasta kesästäni bittiavaruuteen.

Töiden alkuun on 20 päivää

enkä enää ole duunarina tehtaassa.



Elämäni kesä on edessä

Tunnen sen nahoissani

Haluan jättää siitä muistijälkiä muuallekin kuin

hataraan päähäni.



Haluan jakaa tarinaani.

Niin paljon olen saanut irti muiden tarinoista,

että nyt on minun vuoroni jakaa omani.

Edes pieni osa sitä.



Muistakaa tavoitella unelmianne.

Ne eivät välttämättä toteudu.

Mutta voitte löytää itsenne tilanteesta,

josta ette osannut edes unelmoida.



Ei,



En ole voittanut lotossa.

En ole päässyt eroon koulustressistä.

En ole löytänyt tietä täydellisyyteen.



mutta



Nautin elämästäni, jossa on pienet asiat kohdallaan.

Niin, että toisena päivän itken peiton alla.

Seuraavana rakastan maailmaa.

Kolmantena kuljen ilman tunteita.



Hyväksyn tämän kaiken.

Elämä on sopimus,

jossa ei ole edes mahdollista

lukea kaikkia sopimusehtoja.