Suamen luanto

Nää kuvat on puolen vuoden takaa. Innostuin piirtelemään syntymäpäiväkortteja silloiseen sukulaisten syntymäpäivärysään, jossa vietettiin lyhyen ajan sisällä neljän eri ihmisen juhlia. Rakastan piirtämistä ja maalaamista, mutta jostain kummallisesta syystä teen sitä aivan liian harvoin. IHan harjoituksenkin kannalta voisin suttailla paperia vähän useammin, jotta taidot ei täysin pääsis ruostumaan. Sukulaisten ja ystävien pitäisi siis selvästikin juhlia merkkipäiviään enemmän, jotta saisin aikaiseksi ottaa kynän käteen. Muutenhan se ei oikein tunnu luonnistuvan.

Inspiroidun ajatuksesta Suomen luonto. Se on maailman mittakaavassa yllättävänkin karua ja tylsää. Hienoja värejä tai näyttäviä lajeja niin eläinten kuin kasvienkin puolella tuntuu olevan kovin vähän. Toisaalta ei näyttävyys ja krumeluuri tarkoita, että jokin olisi välttämättä hieno niin diipiltä kuin se kuulostaakin. Pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle ja arvostaakseen sitä, mitä meillä täällä Suomessa on. Kliseistä, mutta niin totta niinkuin kliseillä yleensä onkin tapana. Jos totuuspohjaa ei olisi, ei ne myöskään olisi yltäneet kliseiksi.

Klisee klisee klisee vähän vielä toistoa lisää klisee klisee klisee.