Haudi hai. Täällä mä taas oon. Kaipaan valokuvaamista ja kirjoittamista. Luovuus haluaa päästä valloilleen. Elämä kaipaa muistijälkiä, joiden avulla voi jälkikäteen fiilistellä villiä ja vapaata nuoruutta. Vanhat postaukset näkykööt, koska ne on osa mua ja tulee aina olemaankin.
Ketään ei oikeasti kiinnosta 17-vuotiaan lukiolaisen elämä. Ei se ole mitään extremeilyä, vaan päivästä toiseen samaa arkea. Kesäkin kun kuluu töitä tehden, ei pääse juuri villejä interrail-matkoja tai muita päätä huimaavia matkoja syntymään. Mutta haluan tehdä tätä itselleni. Koska olen elämäni tärkein ihminen.
Haluan myös hakata päätä seinään aka huutaa mielipiteitäni maailmalle aka päästä vaikuttamaan epäkohtiin. Muurahainen ei saa kekoaan yksin rakennettua, mutta ehkä voin olla yksi ison keon rakentajista. Voi näitä ihania kielikuvia.
ps. Lisää musta löytyy tästä linkistä, joka löytynee myös blogin alaboksista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Helena | Nikon D3100