Vuoden vaihde on aikaa, jolloin blogeissa kuuluu analysoida mennyt vuosi. Kukin tavallaan ja tässä minun tapa. Suurin syy, miksi tämän teen, on puhdas uteliaisuus. Pidän nimittäin ite muiden vastaavien postausten lukemisesta, joten tarjottakoon muille mahdollisuus lukea pikaselostus minun vuodesta 2013.
Ei niin paljon hyvää, ettei jotain pahaakin.
Hyviä tapahtumia oli paljon. Niitä sellaisiakin, joita muistella vanhana kiikkustuolissa. Päälimmäisenä mieleen jäi ehdottomasti ripari ja eritoten sitä kautta saadut uudet ystävät. Oon ikionnellinen, että mulla on heidän kaltaisiaan ystäviä. Vuosi sitten tein "memory jar"in, jota pikkuhiljaa vuoden aikana täytin. Se todisti, että vuosi on ollut hyvä. Etenkin, kun osaa nauttia pienistä asioista, kuten kaverit tai musiikki. Ei onnelisuuteen vaadita hienoja tapahtumia, ulkomaanmatkoja tai materiaa. Ja onnellisuuteen kuuluu myös kaikki epämieluisa. Toinen asia, jota en ikinä voi unohtaa on tapahtumasarja polvilumpion sijoiltaan menon seurauksena. Jalkapallon lopettaminen ja fyssarikäynnit. Sekä ylipäänsä tieto synnyinnäisestä polvilumpion epänormaalista paikasta, jonka seurauksena on suuri riski, että lumpio menee uudestaankin sijoiltaan.
Pieniä mukavia hetkiä oli esimerkiksi Annan tapaaminen Helsingissä, kik- ja tinychat-keskustelut Anninan ja Jennin kanssa, äidin ja tädin kanssa Tallinassa käväsy ja yleensäkin hyvät hetket niin perheen kuin kavereidenkin kanssa.
Uudelta vuodelta odotan... En odota mitään. Hyvät asiat tulee, jos on tullakseen, sama koskee huonoja juttuja. Tämän vuoden haaste on päiväkirja vuoden ajan, kun viime vuonna se oli "memory jar". Ja toivon, että voin olla oma itteni, en halua mitään piirteitä pois vaan haluun olla just sellanen ku olen. Kieltämättä jonkinlainen lupaus on liikuntaa koskien. Tämä syksy on menny sohvaperunoidessa polven ollessa tekosyy laiskotteluun. Liikoja en lupaa, mutta sen, että teen enemmän kuin syksyllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Helena | Nikon D3100