Tätä olet aina tarvinnut. Ilman tätä et voi pärjätä.

Nykyään ihmisille luodaan tarpeita. Tarpeita, joita ei kuitenkaan ole olemassa. Se on kuitenkin sinänsä välttämätöntä, koska joidenkin leipä on riippuvainen ihmisten tarpeettomista tarpeista. Tarpeet ovat kuitenkin suurimmilta osin sidottu materiaan. Turhaan sellaiseen.

Katoin eilen Yle Areenasta Petri Luukkaisen Tavarataivas-dokumentin. Kantava aihe oli materia. Ja sen tuoma onnellisuus. Ja elämä ilman suurta materia määrää. Vaikutuin dokumentista. Se sai ajattelemaan. Materian määrä ei luo onnellisuutta. Onnellisuus on sidonnainen eri asioihin.

Yllättäen aloin itekkin kattomaan kriittisellä silmällä laatikoita ja niiden sisältöä. Moni siellä pitkään lojunu turhake sai lähtöpassin roskikseen. Mutta samalla aloin miettimään lisää. Tulin tulokseen, jossa pienen tavara määrän kanssa voi olla onnellinen. Joo kyllä. Mutta ei silti tartte olla mahdollisimman minimaalinen määrä tavaraa. Vaan sen verran ku kokee itse tarpeelliseks. Ei sitä määrää kukaan muu voi määrittää. Se on löydettävä itse.

Mutta se juttu ei mee kuitenkaan niin, että tavaroista luovutaan luopumisen takia. Ja se materian haaliminen pitää muistaa kaupoissa. Se on tärkeintä. Ei ole ideaa heittää tavaraa pois, jos sitä kuitenkin tulvii koko ajan ovista ja ikkunoista takasin. Toki jotain voi ostaa, mutta jos sitä oikeasti tarvitsee. Ei vain huvikseen tai jos mä joskus tartten tai sen takia, kun oli halpa. Ei siinä. Kyllä mun kätköistä joutaa vielä paljon tavaraa pois. Olotila vapautuu joka kerta, ku ykski tavara ottaa suunnaks oven ja päätyy ulos siitä. Vielä kun oppisin eroon äänestä, joka huutaa mun pään sisällä, että tosta voi tehdä vielä vaikka mitä, säästä se. Vaikka oikeesti en tee kyseisellä tavaralla enää mitään.

Kuvat halusin löytää kovalevyltä. Yritin ettiä jotain kamalaa tavaravuorta tai muuta materian huipentumaa. Tajusin, ettei moisia kuvia oikeesti ole. Mulla ei oo ollu mitään syytä kuvata materiaa. Ihmiset, eläimet ja luonto on ollu ikuistettavan arvoisia asioita. Ne on ollu olennainen osa onnellisuutta, ei mitkään tavarat. Haluan olla onnellinen. Ja tavara ei saa määrittää sitä. Siispä valitsin keväällä kaverin kanssa otettuja kuvia. Valitsin juurikin nuo, sillä niissä näytän onnelliselta ja iloselta. Ja voin taata, ettei se ollu materialismionnellisuutta. Se oli onnellisuutta, jonka tuotti hyvä seura ja rento fiilis. Ja valo sekä aurinko. Vaikkakin silmät on kamalan näköset siitepölyallergian takia.