Jo joutui armas aika ja joulu suloinen

Joulu. En tiedä mitä sanoa. Ei kai mitään. Se tuli, oli ja meni. Ei mitään sen kummosempaa. Fiilikset oli oudot. Joulumieli kadoksissa ja muutenki turha häsääminen kaiken ympärillä raivostuttavaa. Tykkään kyllä joulusta, ainakin periaatteessa, mutta tänä vuonna se ei vaan napannu. Lumi ei kyllä ole se juttu, jota kaipaan. Ei todellakaan. Plussakeli on paras asia. En kaipaa yhtään lunta saatika jäisiä kävelyteitä. Enemmän kaipaan lapsuuden huolettomuutta joulussa. Mun puolesta jouluna voitais syödä vaikka keittoa. Kuhan ei tartti häsätä niin paljoa. Tai onhan se kiva viettää joulua siistissä kodissa, mutta se touhotus siivoamisen ympärillä on järkyttävää. Eikö voitas vaan olla?

Seuraavaksi vuorossa onkin uuden vuoden pirskeet, jotka neki suorastaa raivostuttavia. Poks, poks, poks. Rahaa ammutaan taivaalle. Ihmiset on älyttömässä jurrissa ja tekee tyhmyyksiä. Sekö sitte on hienoa? Itellä on suunnitelmissa mennä kaverin luokse parin muun kaverin kanssa. Ei, ei oo luvassa mitään teinikännejä, vaan mukavaa yhdessä oloa, hauskoja juttuja ja paljon naurua.

Seittemäs päivä alkaa koulu. Vasta. Oon odottanu koko pitkän syksyn joululomaa ja rentoutumista. Nyt mua pelottaa koko loma. Se, ettei oo mitään varsinaista tekemistä. Ja se, että mä oon yksin ja vielä lisäks kotona. Huomenna aion kuitenki mennä kirjastoon. Lainaan sieltä kasan kirjoja ja tuun kotiin uppoutumaan niiden juonikiemuroihin. Ehkä en oo niin yksin, kun siirrän itteni ajatukissa osaksi kirjojen tarinoita ja juonia. Joululomalla kuuluu lukea kirjoja. Ja paljon.