Liian nössöä

Nyt oli carpe diemin aika ja sen tuotto näkyy tässä postauksessa.

Mä muutun ja mun ajatukset muuttuu. Tai oikeestaan muovautuu. Ei ne ajatukset mihinkään varsinaisesti muutu, minä ehkä ennemminkin, vaikka en tietenkään itsekään kokonaan. Mutta koska blogi on osa mua, muuttuu se myös mukana. Tää on yks askel muiden joukossa kohti tulevaa.

Ja kuten varmaan ehkä huomaatte. Blogin nimi ja osoite meni sitte vaihtumaan. Uusi nimi on siis, kuten viisaimmat varman hoksaskin, mä ja mun ajatukset ja osote loogisestikin ma-ja-mun-ajatukset.blogspot.fi. Uskokaa tai älkää, mutta mua ei innostanu osote, jonka ois voinu lukea maja muna jatukset.

Mun päässä on pyöriny ajatus. Korjaan, monia ajatuksia. Muutamat jopa liittyy tähän blogiin ja sen teksteihin. Aihepiirit, joista tekstiä suollan, on liian nössöjä. Tai no emmä tiiä. Ehkä ennemminki turhaa. Kukaan ei tee toivon mukaan mitään tiedolla, mitä mä söin aamupalaks ja tein sen jälkeen. Enhän mä edes kerro sellasista asioista, mutta siltä se tuntuu. Liikaa paskanjauhamista. Tai no emmä tiiä. Enhän mä edes jauha paskaa täällä, mutta kohtalaisen merkityksettömiä asioita silti.

Mulla on unelmia ja tää saattaa olla askel yhtä niistä kohden, jossain määrin ainakin.

Ajatuksena ei oo alottaa poliittisiin ja/tai yhteiskunnallisiin asioihin kantaanottamista. Mutta lähinnä tekstiä, joka saa jokaisen yksilön ajattelemaan omilla aivoilla, muodostamaan omia vastaväitteitä tai omia myöntymisen merkkejä. Emmä haluu kuitenkaan kaikesta liibalaabasta luopua täällä blogin puolella, sopiva sekoitus kaikkea siis. Eli siis just niinkun minä. Ei kuitenkaan sovi unohtaa, että mulla on myös joidenkin mielestä huono huumorintaju ja toivon, ettei kaikkea oteta kuitenkaan niin vakavasti. Kirjoittaminen on koko ajan enemmän ja enemmän lähellä sydäntä, joten siihen suuntaan todennäkösesti mennään.

Kuten Beth Reviksen Across the universe - scifi-trilogiassa joka nyt ei ehkä ole scifin parhaimmistoa, mutta yhteiskuntakritiikki silti kohdallaan sanotaan, on yksi kolmesta epäsovun aiheuttajasta yksilöllinen ajattelu. En varsinaisesti toivo maailmaan epäsopua. Toivon ennemminkin, ettei ihmiset jämähtäis siihen missä on, vaan sen takia, että ne sattuu olemaan siinä. Kaikkihan tietää sen, että yks ihminen ei voi muuttaa maailmaa, edes diktaattorit ei siihen pysty, mutta yks ihminen pystyy vaikuttamaan maailman muuttamiseen.

Mun toive on, että sun, just sun, aivosolut liikkuis ja tuottais jotain omaa. Et kulkis mukana suuren massan villityksissä, vaan koska muutkin tekee niin. Vaan kulkisit oman pään mukaan. Jokaisella on Suomessa oikeus omaan mielipiteeseensä, vaikkakaan toisen kunniaa ei saa loukata eikä saa kiihottaa kansanryhmää vastaan. Ja turvallista on muista se erittäinkin kuuluisa maalaisjärki pelissä mukana. Joten kannattaa käyttää mahdollisuus ilmaista sen

Nyt jos koskaan toivoisin, että kommentteja tulisi edes muutama.