Hymy, jonka annat, palaa aina luoksesi

Saanko olla katkera, että mun alahampaat on noin vinot? Kukaan hammaslääkäri ei oo koskaan maininnu niiden suoristamisesta mitään...

Nyt. Tällä hetkellä. Juurikin nyt. Mä oon onnellinen. Eilen en ollu. Eilen itkin silmät turvoksissa. Eilen maailma näytti huonoja puolia. Tänään asiat on toisin.

Kirjotan postausta kynttilän valossa. Tietokoneen ja mun rentouttava ja romanttinen lauantai-ilta. Tulin tunti sitten kävelyltä. Kaverin kanssa käytiin vähän haukkaamassa raitista iltaa ja mikä tärkeintä, juteltiin. Viikolla sain sairaalasta kirjeen, en joudu mun jalassa olevan luupoikkeaman kanssa jatkotutkimuksiin. Tätä tietoa on odotettu. Oon onnellinen, että sain päätöksen tuolle asialle. Ikään kuin pisteen lauseen loppuun. Oon saanu tänään myös siivottua ja tehtyä ruokaa. Äiti ja iskäkin tulee tänään kotiin neljän päivän ulkomaan matkan jälkeen. Ollaan veljen kanssa otettu lungisti nää päivät. Nukuttu ja oltu tekemättä mitään, fiilis on ollu hyvä. Tällä hetkellä oikeestaan todella moni asia on hyvin. Voin hymyillä rauhassa. On silti asioita, jotka ei ole hyvin. Mutta niihin en halua keskittyä nyt. Haluan tästä hetkestä hyvän.

Paitsi voisko mun polvi parantua ja olla normaali sekä kivuton. Hartain pyyntöni on nyt esitetty. Kiitos.