Hymyilkää niin, että silmätkin hymyilee

Mä tahdon matkustaa erilaisiin paikkoihin. Mä tahdon nähdä maailmaa. Mä tahdon nähdä muutakin, kuin kuuluisimmat kävelykadut ja hienoimmat rannat. Mä tahdon nähdä huonompia oloja. Mä tahdon auttaa ihmisiä lähellä ja erityisesti kaukana. Pienikin apu on suunta parempaan. Kaikki ei oo saanu elämään niin hyviä edellytyksiä, mitä suurin osa teollistuneessa maailmassa elävä yksilö. Jos meillä on oikeus, tai pikemminkin velvollisuus oppia lukemaan, niin miksei sitten kaikilla. Asia ei kuitenkaan ole niin yksioikoinen ja pitänee myös ajatella maapallon parasta. Siksipä ei ole kaikkein viisainta yhden ihmisen käydä niin useassa paikassa kuin suinkin mahdollista. Mun mielestä olis hienoa, jos huonoissa oloissa elävätkin olis onnellisia. Ei välttämättä onnellisia siitä, missä elää vaan siitä mitä tekee ja että ylipäänsä on olemassa. Maailma ois huiman paljon parempi paikka elää jos mahdollisimman moni hymyilis. Mikset sitten sinä? Jokainen osaa hymyillä, joten käyttäkää mahdollisuus hyödyks ja hymyilkää niin paljon kun suinkin pystytte. Mutta tekohymyä on maailmassa kuitenkin liikaa.

   Aito on aina parempi.