Mun elämä on just nyt tosi ihanaa, tosi stressaavaa, tosi kamalaa, tosi rentoa, täynnä odottamista, hetkessä elämistä, täynnä kipua. Mun elämä koostuu pienen pienistä hiukkasista, joista jokainen on täysin erilainen. Jokaiselle löytyy joukosta myös täysivastakohta. Elämänlaatu paranisi kyllä huomattavasti, jos jonkun kulman takaa vihdoin sen löytäisin.
En osaa hellittää vaikka niin kovin haluisin. En osaa saada mitään aikaseksi, vaikka niin kovin haluisin. En jaksa keskittyä koeviikkoon, vaikka niin kovin haluisin. En osaa pitää näppejäni tietokoneesta erossa, vaikka niin kovin haluaisin. Itsekuri. Missäs sä siis oletkaan?
Tänään ja eilen nautin luonnosta, vaikka stressi hakkas pään sisällä. Kaikki tuntuu sekavalta. Kokeet, ranskalaiset (niitä majoittuu meillä sittenkin kaks!) ja kaikki muu oheistoiminta. ÄÄK. Elämä ilman stressiä olisi ihanaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Helena | Nikon D3100