+ vai -

Mulla on ikävä kesää. Ikävä niitä hetkiä ku naureskeli neljältä aamulla sille, että kattoo auringonnousua. Ikävä sitä kuinka kik-keskustelujen parissa kulu tunteja. Ikävä tinychat-keskusteluja. Ikävä lämpöä. Ikävä jalkapalloa. Mutta kuitenkaan mä en haluis noita hetkiä nyt tähän. Oon onnellinen, koska saa käyttää neuleita. Oon onnellinen, koska en läkähdy kuumuuteen. Oon onnellinen, että elämässä on rytmiä ja sosiaalisuutta. Oon onnellinen, että en oo enää futiskuvioiden kiemuroissa ja päätin lopettaa futiksen. Yllämainituilla asioilla on kuitenkin huonot puolet, mutta ne voi jättää taka-alalle ja keskittyä positiivisiin asioihin.

Nautin parhaillaan syksystä ja salaa odotan talveakin pikkusen, mutta mua pelottaa silti tulevaisuus. Nyt vasta alkaa tajuumaan, kuinka pian tulee aika tehdä päätöksiä lukiota ajatellen. Päätöksiä, joilla on merkitystä. Tyytyäkkö tuttuun ja turvalliseen vai suunnatakko kohti tuntematonta? Asioilla on niin monta erilaista näkökantaa, ettei tosikaan. Ja mitä tahansa valitsenkaan, niin jaksanko mä? Bussilla joka päivä tunti kouluun, onko se sitä mä tahon vartin kävelymatkan sijasta? Ja onko sinne maailmalle niin kova kiire, ettenkö malttais kolmea vuotta odottaa? Yksi suuri kriteeri on, että tahdon uusia kavereita. Mutta saanko niitä silti? Uskallanko olla oma itseni?


Kumpa joku tulis ja kertois vastauksen kaikkiin kysymyksiin.