Puhelimen Blogger on kerrassaan mielenkiintoinen. Ainaki tähän aikaan yöstä. Oikeesti mun pitäis olla jo nukkumassa. Ei siks, että isi ja äiti käskis vaan siks, että jaksaisin hengata huomenna koulussa. Siks, että ite ajattelen sen olevan itelleni hyödyks. Oon alkanu edistymää, koska oon ite huomannu moisen asian, siis miksi mennä aikasemmin nukkumaa. Yleensä se venyy ainaki puoleen yöhön ja sitte koomailenkin aina seuraavan päivän koulussa. Väsymyksestä johtuen en jaksa tehä mitää. Tai jaksan, mut en kuitenkaan. Ainii. Mun polvi naksuu epämiellyttävästi päivästä toiseen. Välillä edestä välillä takaa. En enää jaksa. Senkö pitäis kuntoutua. Ai missä ajassa. Välillä kuitenki unohdan kumpis polvi olikaan kipee, sillä 'tervekin' polvi naksuu ja poksuu, mut ei missää nimes nii pahasti. Ne on nää yliliikkuvat nivelet.
Stressaan turhista asioista turhaan. Oon niin säälittävä, et mua alkaa itteeniki itkettää. Kyyneleet on kuitenki jemmattu kovan kuoren alle ja ne ei sieltä pois tule. Mut silti välillä saan olla ylpee itestäni. Se on mahtavaa. :)
Mahtavaa. Huomenna on lauantai. Pusuja. :*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Helena | Nikon D3100