Tästä on vaikeaa kirjoittaa. En edes itse osaa hahmottaa kokonaisuutta. En pysy itse millään tavoin perässä. Se osuu niin likelle, että tekee pahaa. Se satuttaa. Mikään ei vain tunnu samalta kuin ennen, mutta elämää on silti jatkettava. Vaikeinta on kuitenkin myöntää, että en pysty olla vahva. En pysty vain sivuuttamaan tätä ja mainitsemaan ohimennen sivulauseen sanojen välissä.
Parempia aikoja odotellessa jätän blogin välitilaan. Samanlaiseen sumuun, jossa itse seikkailen. Sumun hälvenemisestä ei tosin ole tietoa. Sitä ei pysty Pekka Poutakaan ennustamaan. Sen aika on, kun sen aika on.
Ei tässä kukaan sentään ole kuollut, vaikka siltä saattaakin kuulostaa. Asiat ovat vain - vähän muuttuneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Helena | Nikon D3100