Mä oon tässä vähä ajatellu, että...

Mä en halua ajatella, että mun pitäisi olla jonkinlainen.
Mä en halua ajatella, että mä en saisi olla jonkinlainen.
Mä nautin hiljaisuudesta.
Mä arvostan luontoa ja haluan suojella sitä.
Mä uskon yksilön onneen.
Mä olisin kasvissyöjä, jos tietäisin siitä tarpeeksi.
Mä pelkään maailmaa.
Mä en uskalla.
Mä haluaisin ottaa maailman avosylin vastaan.
Mä näen itsekkyydessä jotain hellyttävää, mutta samalla se raivostuttaa.
Mä haluaisin toimia vapaaehtoisena, kaukana ja lähellä.
Mä haluaisin auttaa köyhiä.
Mä haluaisin opettaa köyhiä.
Mä tunnen olevani sekä isän ja äidin sukujen puolelta musta lammas.
Mä koen olevani taiteilijasielu.
Mutta mä oon liian perfektionisti.
Mä haluan olla hyvä tytär, sisko, lapsenlapsi, kaveri, ystävä ja ihminen.
Mä oon kuitenkin vain ihminen.
Mä en haluaisi olla itsekäs.
Mä haluaisin ajatella ensin muita, sitten vasta itseäni.
Kuitenkin mä kirjoitan koko ajan, että mä mä mä mä mä mä.
Mitä tästä sitten pitäisi sanoa?