Me ollaan nuoriso, me ollaan tulevaisuus

Rakastan erilaisia sanontoja, lausahduksia ja mottoja sekä elämän ohjenuoria. Yks niistä on " Follow your dreams" eli seuraa unelmiasi. Jotta olisi unelmia, niitä pitää myös rakentaa ja pitää osata unelmoida. Ei liikaa, mutta sopivissa määrin kuitenkin. Ei oo hyväks tarttua menneisyyteen ja jos ei oo unelmia, niin ei ole mihin pyrkiä, jolloin ajautuu liikaa siihen, että tarttuu liikaa mennesseen tai sitten ei saa mistään otetta, joka sekään ei ole hyväks.

Mutta kuitenkin tavotteena on seurata unelmia, eikä kulkea päämäärää kohti sokkona. On positiivista, että niitä voi kattella vierestä vähä varuillaan. Todeta,että aukes mahollisuudet johonki muuhun suuntaan ja mahdollisesti lähteä sinne päin kattelemaan. Tai sitten jatkaa isoa polkua kohti päämäärää puikkelehtimatta sivupoluille. Ja sillon myöskään unelmasta ei pääse kehittymään mitään pakkomiellettä, vaan se on sillon yks asia muiden joukossa, jota toi mun mahtavista mahtavin tekotaiteellinen kuvakin yrittää viestittää.

Unelmista saa oivan aasin sillan kouluun, opiskeluun ja koulutukseen. On hienoa, että on mahdollisuus opiskelulle ja kartuttaa tietovarastoa. Ja vaikka tieto ja koulutus onkin arvostettua nykypäivänä uskon, että se on yks niistä asioista, joka kuitenkin johtaa ihmisen omaan tuhoonsa jossain vaiheessa. Ihminen tulee liian viisaaksi ja samalla kompastuu omaan näppäryyteensä.

No mutta varsinaiseen asiaan. Opiskelu ja takamuksen raahaaminen koulunpenkille on usein raskasta ja erityisesti aamuherätykset. Mutta viime keväänä, kun olin Martelassa verhoomossa TET'ssä, jossa siis verhoiltiin toimisto- ja asiakastuoleja. Työ oli fyysistä, mikä ei ole tuollaisessa tehtaassa mikään yllätys. Ja se oli samalla ykstoikkosta. Siellä liimatessa pehmusteita viidettä laatikollista koin valaistumisen opiskelun suhteen. Nimittäin sen, että vaikka koulussa käyminen joskus rassaakin, niin kyllä käyn mielummin kouluja ja päädyn töihin jonnekkin muualle, kuin tehtaaseen tekemään päivästä toiseen samaa työtä. Sitä tehdään siellä myös viikosta ja kuukaudesta ja vuodesta ja osa työn tekijöistä tekee sitä jopa vuosikymmenestä toiseen. Se ei ois kyllä mun juttu.
Nyt kesäloman jälkeen, kun on yrittänyt totuttautua taas arkirytmiin niin se on oikeesti ollu rankkaa. Sain kesällä lomavaihteen niin hyvin päälle, että nyt se vaihdu millään takasin arkivaihteelle. Koulussa tunneilla, kun kattoo ikkunasta ulos miettii vaan mitä kaikkea kivaa sielläkin vois tehdä tai sitten miten ajan saisi kotona kulumaan. Mutta toisaalta aamusin, kun mietin, että miksi nousen sängystäni ylös ja lähden kouluun. Ja muistan sen yksitoikkoisen tehdastyön, niin jaksan nousta sängystä, tehdä aamutoimet ja suunnata kouluun.

Tää postaus nyt alko vähän rönsyilemään suuntaan jos toiseen, mutta haluan muistuttaa teitä kaikkia. Tai oikeestaan haluun, että mietitte, että miksi koulua käytte ja haluutteko millaseen ammattiin ja paljonko kyseistä ammattia varten on käytävä koulua. Sitten ainakin toivon mukaan saatte kyseisestä asiasta tsemppiä koulun käymiseen. Vaikka hetki, jolloin saatte paperit käteen valmistuaksenne jostakin on monella todennäköisesti vielä monen vuoden päässä tulevaisuudessa ja se tuntuu tosi kaukaselta. Niin loppujen lopuks se hetki on jo ihan kohta käsillä. Jos ette nyt jaksa tehä mitään koulun eteen, niin missäs vaiheessa se jaksaminen alkaa. Jos kuvittelee alottavansa sen vasta tulevaisuudessa, mutta mitäs sitten kun se jaksamattomuus ajaa siihen, että et pääsekkään sinne minne haluat opiskelemaan, on asiat taas heittänyt jo kuperkeikkaa.

Ei mulla kai muuta ollu tällä kertaa. Nyt suihkuun, juomaan teetä ja sitte jossain vaiheessa nukkumaan.